TYHY-päivä Tampereella – miksi luova tekeminen toimii työporukan yhteisenä ohjelmana?
Kun työporukalle pitäisi keksiä TYHY-päiväksi jotain tekemistä, tehtävä kuulostaa äkkiseltään helpolta. Sitten pitäisi löytää ohjelmaa, johon kaikki suostuvat osallistumaan. Yksi ei halua urheilla, toinen ei halua kilpailla, kolmannella on polvi kipeä ja neljäs on ollut keilaamassa työporukan kanssa niin monta kertaa, ettei enää oikein jaksaisi innostua siitäkään. Ja sitten on tietysti se yksi, jolle käy kaikki, mutta joka ei myöskään suostu ehdottamaan mitään.
Kun tähän lisätään vielä budjetti, aikataulut, ruokavaliot ja ihmisten erilaiset persoonat, TYHY-päivän järjestäminen alkaakin olla melkoinen palapeli. Ehkä juuri siksi olen huomannut yhden asian järjestäessäni luovaa tekemistä erilaisille ryhmille Tampereella: työporukan yhteisen ohjelman ei tarvitse olla sellaista, josta jokainen olisi valmiiksi kiinnostunut. Joskus on paljon hauskempaa tehdä jotain, mitä kukaan ei osaa.
“Mä en sitten ole yhtään taiteellinen”
Tämän kuulen aika usein. Yleensä jo ennen kuin mitään on edes aloitettu.
Jostain syystä aikuisena olemme oppineet ajattelemaan, että maalaaminen ja muu luova tekeminen kuuluvat niille ihmisille, jotka “osaavat piirtää”. Lapsena tällaista ongelmaa ei ollut. Silloin kynä otettiin käteen ja tehtiin. Lopputulos saattoi olla koira, vaikka se näyttikin lähinnä perunalta, eikä se haitannut menoa yhtään.
Aikuisena olemme paljon kriittisempiä ja juuri sen takia taideworkshop toimii mielestäni yllättävän hyvin TYHY-päivän ohjelmana. Kun työporukka istuu saman pöydän ääreen ja jokainen on enemmän tai vähemmän pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä, asetelma on aivan erilainen kuin tavallisena työpäivänä. Siinä ei paljon auta titteli käyntikortissa tai se, kuka yleensä vetää maanantaipalaverin. Kaikki lähtevät suunnilleen samalta viivalta ja sitten aletaan kokeilla.
TYHY-päivä Tampereella jossa ei tarvitse suorittaa
Minusta tässä on koko jutun tärkein kohta. Työelämässä tehdään tavoitteita, mitataan tuloksia, pysytään aikatauluissa ja yritetään saada asioita valmiiksi. Jos virkistyspäivästä rakennetaan vielä yksi suoritus lisää, ollaan ehkä vähän hukattu koko päivän idea.
Luovan tekemisen äärellä saa keskittyä johonkin täysin epäolennaiseen. Siihen, miten kaksi väriä toimivat yhdessä. Miten saada viiva menemään sinne minne haluaa. Tai siihen, miksi vieressä istuvan työkaverin työstä tulikin aivan erilainen, vaikka molemmille annettiin samat lähtökohdat.
Käsillä tekemisessä on myös jotain sellaista, joka saa keskustelun kulkemaan ihan eri tavalla. Kun ei tarvitse istua vastakkain ja keksiä puhuttavaa, jutut syntyvät tekemisen sivussa. Välillä ollaan hiljaa. Sitten joku kysyy neuvoa, toinen kommentoi vieressä syntyvää työtä ja kohta koko pöytä nauraa jollekin. Sitä ei tarvitse kutsua ryhmäytymiseksi, vaan se tapahtuu siinä sivussa.
Luovuus ei muutenkaan kuulu vain taiteilijoille
Tämä on yksi aihe, josta voisin paasata aika pitkään. Luovuus sekoitetaan edelleen aivan liian usein taiteellisuuteen.
Työelämässä luovuutta tarvitaan joka ikinen päivä myös sellaisissa töissä, joissa kukaan ei koske siveltimeen. Kun suunnitelma A ei toimi ja pitää keksiä B, ollaan jo luovuuden äärellä. Kun asiakas tuo eteen ongelman, johon ei löydy valmista ohjetta, tarvitaan taas kykyä soveltaa.
Olen itse tehnyt käsilläni töitä käytännössä koko elämäni, ja ehkä juuri siksi ajattelen luovuutta ennen kaikkea ongelmanratkaisuna. Jos jokin ei toimi, kokeillaan toisin. Maalaamisessa tämän näkee konkreettisesti. Joku kohta menee pieleen ja ensimmäinen reaktio on helposti, että nyt pilasin kaiken. Voin luvata ettet pilannut, vaan katsotaan mitä sille voidaan tehdä. Aika usein juuri siitä kohdasta tulee lopulta jotain paljon kiinnostavampaa kuin alkuperäisestä suunnitelmasta.
Millainen TYHY-päivä sopii meidän työporukalle?
Tätä kysymystä kannattaa mielestäni miettiä ennen kuin alkaa selata valmiita TYHY-paketteja.
Kaipaako porukka vauhtia vai olisiko välillä mukava rauhoittua? Onko tavoitteena vain viettää hauska päivä yhdessä vai halutaanko oppia samalla jotain uutta? Millaisia ihmisiä ryhmässä oikeasti on?
Meillä Olkkarilla Tampereella yritysryhmien päivää voidaan rakentaa luovan tekemisen ympärille monella tavalla. Art From The Undergroundin puolelta tuon mukaan oman osaamiseni taiteesta, kustomoinnista ja käsillä tekemisestä, mutta ajatukseni ei ole tehdä työporukasta päivässä taiteilijoita. Paljon tärkeämpää on saada ihmiset innostumaan tekemisestä.
Joskus se tarkoittaa maalaamista, joskus jotain aivan muuta. Ja parhaimmillaan joku, joka ilmoitti ovella ettei todellakaan ole luova, jää lopuksi tutkimaan omaa työtään ja toteaa: “Ei tästä muuten yhtään huono tullut.” Siitä minä tykkään.
Hyvä TYHY-päivä jää mieleen vielä maanantainakin
Minusta onnistunutta työporukan virkistyspäivää ei lopulta mitata sillä, kuinka hienolta päivän ohjelma näytti etukäteen paperilla. Parempi mittari on se, puhutaanko siitä vielä jälkeenpäin. Jääkö joku yhteinen vitsi elämään? Yllättikö työkaveri kaikki? Huomasiko joku löytäneensä tekemistä, jota haluaisi kokeilla uudestaan?
Työporukan yhteisen päivän pitäisi antaa jotain sellaista, mitä tavallisena työpäivänä ei synny. Sen ei tarvitse olla suurta ja joskus riittää pöytä, ympärille hyvä porukka ja tekeminen, jossa kukaan ei ole valmiiksi asiantuntija.
Jos etsit TYHY-päivää Tampereella, virkistyspäivän ohjelmaa tai jotain vähän tavallisesta poikkeavaa tekemistä työporukalle, kerro millainen porukka on tulossa. Ei tarvitse tietää valmiiksi, mitä haluatte tehdä. Se voidaan keksiä yhdessä.