Estääkö tatuointi saamasta töitä? Ei minun mielestäni.
On ollut ilo huomata kuinka tatuoinnit ovat tulleet osaksi myös vanhemman sukupolven elämää. Olen tatuoinut useita kuvia ensimmäiseksi kuvaksi jotka kuvastavat esim. lapsenlapsia. Näitä kuvia ottaneet ovat olleet usein helpottuneita, että voivat vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa.
Ennen on pelätty eniten vanhempien ja isovanhempien reaktioita tatuointeihin. On myös peloteltu sillä miltä sitä sitten tulee vanhempana näyttämään. Saattaa olla myös että puoliso on ollut vastahakoinen tatuoinnin otolle. Ja ennenkaikkea, estääkö tatuointi saamasta töitä?
En unohda varmaan ikinä yhtä asiakastani joka kertoi, että oli aina halunnut ottaa tatuoinnin muttei ollut uskaltanut nimenomaan edellä mainittujen ulkoisten paineiden vuoksi. Kun tatuointi oltiin tehty ja hän ihaili sitä peilistä, hän kertoi myös että on aina halunnut pitää hattua. Nyt uuden tatuoinnin koristeessa kättä, hän veti makean lätsän päähänsä ja lähti ovesta rinta rottingilla. Niin sitä elämää eletään!
Entäs se työn saanti?
Kämmenselkään tehtävistä tatuoinneista puhutaan usein job stoppereina. Mielestäni se on enemmän hauskaa, kuin totta. Tatuoinnit ovat nykyään taidetta ja jälki on sen mukaista. Täten voidaan näkyvillekkin paikoille luoda upeita koristeita, jotka toimivat niin koruina kuin asusteina.
En silti kiellä että esim. kasvoihin huonosti tehdyt tatuoinnit, kuten asiattomat tekstit tai merkit eivät ole pankissa työskentelevälle se ykkösjuttu. Tämän takia kannattaa erityisesti näkyville paikoille tulevia tatuointeja miettiä moneen kertaan ja kannattaa myös valita tatuoija huolella.
Tatuoinnit eivät ole enää vain huorien ja merimiesten juttu ja niitä tehdään muuallakin kuin vankilassa. Moni tatuoimaton näkee silti oikeudekseen kommentoida piirrustuspaperin loppumista, tai sitä että itse ei kyseisiä kuvia ottaisi. Tämä ei kerro kuitenkaan muusta kuin kommentoijan huonoista käytöstavoista. Jokaisella on oikeus tehdä asioita joista tulee itselle hyvä mieli niin kauan kun se ei vahingoita muita.
Kokemukseni mukaan nykyään ei mietitä enää niin paljoa sitä saako tatuoitu ihminen työtä, vaan sitä laskeeko tietynlaiset tatuoinnit johtaja-asemassa olevien arvostusta. Hyvällä maulla ja ammattitaidolla tehdyt kuvat tekevät varmasti esimiesasemassa olevasta ihmisestä sekä persoonalllisemman, että ihmisen jota on helpompi lähestyä.
Esimiesasemassa olevat koetaan usein hieman pelottavinta hahmoina joiden seurassa ei uskalleta pahemmin mitään letkautella. Uskon että tatuointi saattaa murtaa tätä jäätä korostamalla persoonaa johtajuuden taustalla. Ihmislähtöinen johtajuus on varmasti kaikista mukavampaa kuin ”excel johtaminen”.
Kuinka paljon tatuoinnit kuuluvat muille
Tatuoinnit eivät ole asiakaspalvelutyössäkään enää mikään kummastuksen aihe. Itse en ole ikinä kokenut työnantajien puolelta suoraa kommentointia tatuointien osalta. Kuitenkin tehdessäni asiakaspalvelutyötä erikoiskaupan alalla törmäsin usein asiakkaisiin jotka kyselivät tatuointien merkitystä ja syytä miksi olin ne ottanut.
Koen että toisen tatuoinneista uteleminen on sama kuin kyselisi toisen ihoa myötäilevistä arvista. Aiheet saattavat olla hyvinkin henkilökohtaisia ja kipeitä, eikä niitä halua välttämättä lähteä avaamaan. Ne voivat olla tietysti myös hauskoja muistoja, mutta haluaako niitäkään lähteä asiakkaalle muistelemaan.
Jokaisen tulisi saada tehdä kehollaan ja rahoillaan mitä haluaa. Järki kannattaa pitää kuitenkin päässä ja luottaa tatuoijaansa. Hyvä tatuoija kertoo myös jos idean voisi toteuttaa jollakin toisella tavalla. Muistatko vielä jutun mikä tatuoinnissa oikein maksaa? Voit lukea sen täältä.
Kuulutko jo Art From The Undergroundin sisäpiiriin? Jos et, saat lisätietoa siitä täältä ja mukaan pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta.
