Katutaide Kangasalla mahdollistaa maalaamisen myös perheen pienimmille.
Ette voi uskoa kuinka fiiliksissä olen siitä, että nykypäivänä löytyy tällaisia matalan kynnyksen paikkoja joissa ihmiset vauvasta vaariin pääsevät testaamaan katutaidetta ilman sotkijan leimaa. Minulta oli mennyt tämän paikan mainonta aivan ohi ja kuulinkin siitä ystävältäni, ihanalta Salla Ikoselta joka kävi alueella maalaamassa yhden seinän.
Taidepihan Kangasalle on järjestänyt SirkusRakkausPumPum ry. Tämän yhdistyksen tarkoituksena on lisätä arkiluovuutta ja yhdenvertaisuutta. He järjestävät maalauskursseja, julkisen taiteen tapahtumia, TYKY-päiviä ja erilaista ohjelmaa, kuten taidetyöpajoja. Lisää yhdistyksestä voit lukea tästä.
Tämän käymisen arvoisen paikan lisäksi muita Tampereella mielestäni näkemisen arvoisia paikkoja voit kurkata tästä.
Mikä on katutaidepiha?
SirkusRakkausPumPum on organisoinut Kangasalan Huutijärvellä sijaitsevaan vanhaan ammattikouluun katutaidepihan. Pihalla on ammattilaisten tekemiä muraaleja, mutta myös vapaasti maalattavia seiniä mitä voi kuka tahansa mennä maalaamaan.
Katutaidepihan tärkein tehtävä onkin inspiroida ja innostaa osallistumaan tekemiseen. Taiteesta nauttiminen ja siinä onnistuminen kun kuuluu kaikille!
Alue on todella selkeä ja pihalla on merkityt parkkialueet, aluekarttoja joista näkyy mm. vapaasti maalattavat seinät ja pieniä katettuja sisätilojakin joita voi maalata. Vanhaan kouluun ei saa kuitenkaan mennä sisälle. Luksusta oli paikalle järjestetty wc. Alueella järjestetään graffitikursseja joka tiistai, koko kesän ajan ja yhdistyksen sivuilta löytää tietoa myös muusta ohjelmasta. Lisää Huutijärven katutaidepihasta voit lukea tästä.
Oma kokemus maalauskurssista
Halusin tukea yhdistyksen toimintaa ja ilmoittauduin kurssille. Mukaan nappasin tuon meillä majailevan pienen tyypin, joka vannotti että prinssinakin kokoisilla sormilla saa kyllä paukkupullolla maalattua. Tennarit ojossa, ilman mitään odotuksia painelimme vesisateessa sitten Huutijärvelle.
Huonosta ilmasta huolimatta kurssilla oli kahdeksan osallistujaa. Ohjaajia oli paikalla kaksi ja heistä molemmat olivat todella helposti lähestyttäviä ja mukavia tyyppejä. Kurssi aloitettiin sateen suojassa katoksessa, jossa läpikäytiin perusjuttuja maalauksesta.
Kun homman juju alkoi olla selvillä, sade taukosi kuin tilauksesta ja siirryttiin ulos maalaamaan. Kaikki saivat maalata mitä mieleen juolahti ja tarjolla oli suojavarusteiden lisäksi paljon eri värejä, erilaisia suuttimia ja jopa valmiita sabloonoita.
Itse keskityin lähinnä tekniikoiden testaamiseen ja voin sanoa, että oli mielettömän vaikeaa. Vaikka sitä olisi kuinka piirtänyt on uusi tekniikka aina uusi. Vaatii toistoja toistensa perään ennen kuin käsi alkaa tekemään uudella välineellä mitä pää sanoo.
Minityyppi nauroi ääneen maalatessaan sateenkaaria ja isopäisiä ihmisiä. Hän ilmoitti heti, että oli mielettömän kivaa ja koska voidaan mennä uudestaan. Lopuksi kierrettiin vielä koko alue ja ihasteltiin toinen toistaan upeampia maalauksia.
Yhteenvetona tästä kokemuksesta: Mene ihmeessä! Vaikka et olisi ikinä maalannut millään tai osaisi piirtää niin mene! Menkää lasten kanssa tai kaveriporukalla! Menkää!