Tylsää?
”Tää poikkeustila ei oikeastaan ole mulle mikään poikkeus. En muutenkaan näe ihmisiä. Tai lähde aamuisin työpaikalle. Joka päivä pitää ITSE keksiä jotain… luoda jotain TYHJÄSTÄ… jotta elää. Moni varmaan tajuu nyt ettei tän tyyppinen juttu ole henkisesti ihan iisi duuni. Jengi valittaa, että on helvetin tylsää. No, keksi jotain. Sitä mäkin oon tehnyt about 20 vuotta. Tervetuloa taiteilijasimulaattoriin. Mul ei oo ikinä tylsää.”
Tämä kohta osui silmiini jostain Ylpön haastattelusta ja se kyllä osui ja upposi. Musiikki taiteena on erittäin mielenkiintoista tuolta kannalta ajateltuna.
Se kuinka yksin biisin kirjoittaja ja säveltäjä on biisiä tehdessään, se kuinka yhdessä bändi on treenatessaan biisiä ja se kuinka lopulta biisin esityksessä bändi on tavallaan edelleen vaan keskenään luomassa sitä biisiä ja kuuntelijat taas keskenään yhdessä vastaanottamassa sitä.
Tietysti keikkakokemus on bändin ja kuuntelijoiden vuorovaikutusta, mutta luojalla ja kokijalla on omat roolinsa.
Yksinään ei ole välttämättä yksinäinen
Sama pätee tekemääni taiteeseen. Maalatessa touhu on melkoisen yksinäistä. En mielelläni lähetä vaihekuvia työstä, koska usein flow katkeaa kun ottaa puhelimen käteen ja ajatusten juostessa asiakkaaseen ja siihen että mitenköhän hän tämän vaiheen ymmärtää.
Parasta keskittymistä onkin se että saan uppoutua touhuuni puhelin äänettömällä (yllätys) ja musiikki täysillä. Tai vastavuoroisesti täydellisessä hiljaisuudessa.
Arkeani välillä hämmentävä lainalapsi totesikin joskus että ”mäkin haluan olla isona taitelija, meen sitten vaan kellariin ja maalaan jotain musiikki täysillä ja laulan ja tanssin. Ja välillä makaan vaan lattialla.”
Ergonomia ei ole aina parhaiten huomioitu osa nysväystä ja välillä täytyy katsella johonkin ihan muualle, vaikka sitten kattoon. On kuitenkin ihan mielettömän mielenkiintoista kuulla noinkin yksinkertaistettuja näkemyksiä omista touhuista.
Tatuoinnin ottaminen paljaimmillaan
Tatuoidessa tilanne on vähän sama kun edellä pohtimassa musiikki kokemuksessa. Vuorovaikutus on vaan PALJON intiimimpää. On myös mukavaa nauttia välillä muidenkin kun itsensä seurasta.
Tatuoimiseen liittyy aina kipu, aika usein huono asento, välillä jännitys, ja jonkin asteinen alastomuus. Sitä on oikeastaan melkoisen haavoittuvaisia tilassa tatuointia ottaessaan.
Pyrin tekemään aika kaikkeni että tatuoitava kokisi olonsa mahdollisimman hyväksi ja turvalliseksi. Kunnioitus toisen kehoa ja tilaa kohtaan on itselleni ensiarvoisen tärkeää ja toivon että tämä välittyy myös hänelle kenen nahkaa väritän.
Olen myös pyhittänyt sata prosenttisesti tuon ajan vaan häntä varten ja yhteisellä suunnitelmalla suunnataan parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tästä varmaan johtuukin se että suhteista näiden väritettyjä hahmojen kanssa tulee hyvin häilyviä.
On vaikeaa määritellä suhdetta asiakassuhteeksi jos se jatkuu monta vuotta ja samalla jaetaan kipeitäkin yksityiselämän asioita. Koen olevani ensiarvoisessa asemassa kun saan tehdä sitä mitä teen.
Tekemällä pää tyhjäksi ja sielulle hunajaa
Palatakseni Ylppöön, niin mullakaan ei oo ikinä tylsää. Mielestäni tämä on täysin ihmistyyppi kysymys. Se ei välttämättä liity suomalaisuuteen ja suorittamisen pakkoon.
Onnekseni tunnen joukon ihmisiä jotka nollaavat myös päätään tekemällä. Aina on päässä monta välilehteä auki ja joka sivulla on joku proggis. Nämä ei ole pakon sanelemia asioita, tai itseasiassa taitaa vähän olla. Tuo pakko tulee kuitenkin kamalasta poltteessa näpertää ja nysvätä.
On uskomattoman palkitsevaa luoda jotain ja parhaimmillaan ratkaista jokin ongelma. Ongelma voi olla toimimaton moottori, puuttuva kenkäteline tai omien ajatusten järjestykseen saaminen taulua maalaamalla.
Sanotaan aina tarvitsisi osata vaan olla, mutta mitä se kenellekin tarkoittaa. Se että katsoo Frendejä sadatta kertaa alusta selaten samalla aivottomana somea sohvan nurkassa ei uskoakseni voi kamalasti lisätä hyvinvointia.
Se että laittaa puhelimen pois ja keskustelee perheensä kanssa, kokkaa, sytyttää kynttilöitä, opettaa uuden tempun koiralle vaikka se olisikin vanha tai soittaa sillä puhelimella kaverille ravitsee sielua varmasti enemmän.
Covid-19 voi antaa tylsyydellään paljon, vaikka se mm. edellä mainittuun musiikkisceneen iskeekin aivan kohtuuttoman lujaa. Keksitään kaikkea mahdollista mistä vaan tulee hyvä fiilis, ostetaan lempibändisi huppareita ja levyjä, pysytään terveinä, pidetään järki päässä ja muistetaan niitä lähimpiä.
Tylsää? Hyppää mukaan!
Astu sinäkin taiteilijasimulaattoriin ja lähde vaikka maalauskurssille, joista saat tietoa klikkaamalla alla olevaa banneria. Lisätietoja pinstraippauksen aloittamisesta löydät täältä.
